Autismi ei ole neuropsykiatrinen haaste
Mediassa on näköjään tullut tavaksi vältellä A-sanoja käyttämällä termiä ”neuropsykiatrinen haaste/vaikeus/pulma”. Ilmeisesti ajatellaan, että se kuulostaa ystävällisemmälle kuin kehityshäiriöstä puhuminen. Se ajatus on kyllä jäänyt puolitiehen.
Esimerkiksi autismi ei ole haaste, pulma eikä vaikeus yhtään sen enempää kuin se on sairaus, vamma tai vika. Kun autismiin viitataan ”haasteena”, se kehystetään edelleen kielteisen kautta eikä kukaan (paitsi toivottavasti autistit itse) muista enää ollenkaan, että neurotyyppinä autismi on sekalainen paketti johon sisältyy myös vahvuuksia ja aidosti positiivisia puolia. Esimerkiksi lapsen kohtaamien vaikeuksien lähteeksi kehystyy autismi, vaikka todellisuudessa juurisyy on usein vain havaittavaan erilaisuuteen kohdistuva syrjintä sekä ympäristön vihamielisyys ja haluttomuus yrittää ymmärtää.
Lisäksi haastenäkökulma on aina ulkopuolisen näkökulma jossa keskeistä on se, miten neurotyypillinen, autistille sopimattomassa ympäristössä lähtökohtaisesti aivan hyvin voiva enemmistö autismin kokee. Se ei edistä ymmärtämistä eikä myötätuntoa, vaan normalisoi autismiin ja autisteihin kohdistuvia kielteisiä asenteita. Se ei anna puhujasta sellaista kuvaa, että autistit olisivat hänelle yhdenvertaisia ihmisiä, ja autismi arvoneutraali neurotyyppi joka toki on huomioitava, mutta jonka olemassaolo ja näkyminen ovat lähtökohtaisesti ok ja normaali osa ihmisyyden kirjoa.
Haastediskurssi on puhetapa, jossa autisti on aina vähintään potentiaalinen ongelmatapaus ja autistin ympäristö taas kovin suvaitsevainen ja pitkäpinnainen jo sen perusteella, ettei autistia potkita suoraan pois (ymmärtämisellä ei toki ole niin väliä, kun ajatus on se, että vika on yksilössä, on myös sopeuttamisen ja korjaamisen kohteena lähtökohtaisesti yksilö, ei nentistinen ympäristö).
Samoissa siivoustalkoissa voisi heivata myös sanan ”neuropsykiatrinen” joka on vanhentunut ja syrjivä ja ylläpitää virheellistä käsitystä siitä että autismi olisi psykiatrinen sairaus. Autismilla aivan erityisesti EI ole tekemistä psykiatristen sairauksien kanssa. Se näkyy jopa sinänsä monella tavalla ongelmallisessa diagnoosiprosessissa jossa autismi todetaan poissulkemalla psykiatriset sairaudet mahdollisten pulmien aiheuttajien joukosta. Jos neuro-alkuiselle termille on tarvetta, termit neurotyyppi ja neurovähemmistö ovat hyviä. Niissä on sekin hyvä puoli, että ne ovat substantiiveja, jolloin kellekään ei pitäisi tulla kiusausta liittää perään ongelmallisuutta entisestään syventäviä substantiiveja. Voidaan siis sanoa vaikkapa, että autismi on neurotyyppi, ja neurovähemmistöön kuuluminen tuottaa välillä merkittäviäkin tukitarpeita yhteiskunnassa joka on rakennettu neurotyypillisille neurotyypillisten toimesta.
Jos haluat viestiä autismista syrjimättömällä ja yhdenvertaisuutta kunnioittavalla tavalla, kannattaa asiasta tiedustella vaikka Kaiaolta. Kaiao on se autismikentän toimija, jolla on varaa valittaa tästä. Kaiao ei ole koko olemassaolonsa aikana jäänyt *kertaakaan* kiinni syrjiviä asenteita välittävästä autismiviestinnästä, vaan päin vastoin huomiota on herättänyt se, että ”noinkin voi autismista puhua”- siis autisteja kunnioittavalla ja autismia demonisoimattomalla tavalla. Ota yhteyttä, niin jutellaan lisää viestintätarpeistasi!