Kuunnelkaa mitä minä sanon, älkää mitä minä teen.
Välini terveyskeskukseen ovat parantuneet paljon sähköisen ajanvarauksen saapumisen myötä. Verkkoasiointi on monin tavoin miellyttävämpää kuin puhelinajanvaraus. Vielä tärkeämpää on, että nykyään lääkäri saa nähdä ensimmäiseksi kirjoittamani oirekuvauksen sen sijaan, että kyselisi vaivastani vastaanotolla.
Minulla oli tapana sanoa tapaamilleni ihmisille, että kirjoitan paremmin kuin puhun. Luovuin tavasta todettuani, ettei yksikään neurotyypillinen uskonut tätä evästystä, sillä suullinen ulosantini on periaatteessa täysin sujuvaa. Ongelmani ei kuitenkaan ole sujuvuudessa, vaan autisteille normaalissa kehonkielen vaimeudessa ja poikkeavuudessa, jonka vuoksi tunneilmaisuni ei livenä välity neurotyypillisille kovin kehuttavasti. Kuulostaa ehkä pikku pulmalta, mutta on kaikkea muuta esimerkiksi silloin, kun siitä seuraa se, etten saa riittävää hoitoa koviin kipuihin, diagnoosi viivästyy tai kriittinen informaatio jää muuten vain välittymättä, koska sanojani ei oteta niin vakavasti kuin ne otettaisiin, jos niitä tehostaisi neurotyypillinen kehonkieli. Jopa kuvitellessani itse viestiväni oikein ilmeikkäästi, tunneviestini menevät ihmisiltä helposti ohi. Tavallisissa sosiaalisissa tilanteissa tämä on hieman rasittavaa, mutta siinä vaiheessa, kun on kysymys esimerkiksi kovasta kivusta, ongelma on vakava.
Autistia itseään on turha vastuuttaa ongelman ratkaisusta näyttelemällä. Ensinnäkin autismipiirteiden peittämään pyrkiminen on hyvin haitallista ja rankkaa, ja sen onnistumisen mahdollisuudet ovat ylipäätään vähäiset. Minulla, esimerkiksi, ei oikeastaan ole aavistustakaan siitä, missä ja miten kehollinen viestintäni tarkalleen ottaen menee pieleen tosielämän monimutkaisissa ja ainutkertaisissa sosiaalisissa tilanteissa. Tiedän vain, että näin on -ja tiedän, että jos yrittäisin liioitella ilmaisuani, todennäköisin lopputulos olisi eeppinen epäonnistuminen.
On siis lähestyttävä ongelmaa toisesta suunnasta. Kaikkien, mutta etenkin terveydenhuollon henkilöstön, pitäisi tiedostaa, että autistin kohtaamisessa on tärkeää kuunnella tarkkaan, mitä hän sanoo. Etenkin jos tilanne on vakava, sanallinen viesti on mahdollisimman tarkka kuvaus tilanteesta. Sen sijaan kehonkielen tukea sanoille on turha etsiä tai odottaa. Tämä pätee jopa toimintakykyyn: äärimmäisen kovista kivuista kärsivä autisti voi olla yllättävän toimintakykyinen, mutta tästä ei pidä päätellä, etteikö hän kokisi kipua aivan yhtä kovana ja pahana kuin vastaavasta vaivasta kärsivä neurotyypillinen. Ero on ilmaisussa, ei kokemuksessa. Autistiaivoilla pysyy välillä toimintakykyisenä tilanteissa, joissa neurotyypillinen tipahtaisi, mutta se ei kerro mitään siitä miltä ihmisestä tuntuu. Asiallisen hoidon lykkäämisellä, vajaahoitamisella tai hoitamatta jättämisellä on aivan yhtä huonot seuraukset kaikille.
Haluatko ymmärtää paremmin, miten autistit kommunikoivat? Kaiao auttaa! Ota yhteyttä: saara.reiman@kaiao.fi, niin katsotaan miten voin parhaiten auttaa organisaatiotasi.