Autismi ei ole ruma sana
Julkiautistiksi ryhdyttyäni olen saanut huomata, että ihmisten on joskus todella hankalaa suhtautua autismiin. Siis sanaan ”autismi”. Sitä yritetään korvata käyttämällä sellaisia kiertoilmaisuja kuin ”vika”, ”vamma”, ”sairaus” ja ”rajoite” -joissa on noin alkajaisiksi se vika, että ne eivät ole autismin synonyymejä, eivät sitten alkuunkaan.
Seuraava kiertoilmaisujen ongelma on, että ne ovat ilmiselvän arvottavia. Voitaisiinko sopia, että me autistit saamme ihan itse päättää, mitä autismi meille merkitsee? Voisivatko jopa asiantuntijat, auttajat ja omaiset kunnioittaa kokemuksiamme autismista?
Näppituntumani kun on, että harva kokee sen läheskään niin murskaavan negatiivisena asiana kuin hyväntahtoiset neurotyypilliset ympärillämme. Tämä näkemysero synnyttää puolestaan mielenkiintoisia (joskin autistien kannalta jotakuinkin poikkeuksetta ikäviä) tilanteita silloin, kun hyvää tarkoittavat neurotyypilliset pääsevät kertomaan siitä, keitä autistit ovat, miten asiat koemme ja mihin pystymme tai emme pysty.
Kolmas ja isoin kiertoilmaisujen ongelma on se, että autismi ei ole ruma sana. Autismi ei myöskään ole millään tavalla hävettävä asia, joka on kohteliasta hyssytellä hiljaiseksi, piilottaa ja salata. ”Autisti” kyllä ilmeisesti on joillekuille haukkumasana, mutta väärinkäyttö pilaa sanat vain jos annamme sen niin tehdä.
Minulle ei tule epämukava olo siitä, jos joku sanoo minua autistiksi relevantissa yhteydessä ilmeisen asiallisella sävyllä. Sen sijaan minulle tulee todella kiusaantunut olo huomatessani, että keskustelukumppani kiemurtelee kuin entinen onkimato miettiessään, miten voisi kohteliaasti luovia sen käsityksensä kanssa, että autistina olen häneen verrattuna viallinen ja vajaa raukkaparka joka on syvästi onneton siitä ettei hän ole osallinen neurotyypillisestä erinomaisuudesta.
Sanalla sanoen: a-sanaan suhtautuminen kuin se olisi v-sana jolle ei ole paikkaa sivistyneessä kommunikaatiossa on tehokas keino keikauttaa tilanne täsmälleen sellaiseksi nentistiseksi mikroaggressioksi jota silkkihansikkaiden väärinkäyttäjä toivoi välttävänsä.
Vähemmistöt 101: ylivarovaisuus ja vähemmistöpiirteiden hyssyttely tilanteissa, joissa niistä erityisesti yritetään keskustella, eivät kuulu vähemmistöjen tasa-arvoiseen kohteluun. Todellisuudessa ne ovat osa ongelmaa, ja uusintavat tehokkaasti syrjiviä rakenteita. Ne tuottavat esteitä sinne, missä esteitä ei ehkä muuten olisi.
Haluatko tietää lisää tai oppia ymmärtämään paremmin autismiystävällisyyttä? Bloggaan aiheen tiimoilta jatkossakin, mutta kaivatessasi syvällisempiä esityksiä ja autismiymmärrystä räätälöitynä organisaatiosi tarpeisiin voit myös laittaa viestiä osoitteeseen saara.reiman@kaiao.fi, niin katsotaan miten Kaiao voisi auttaa.