Son lei ábi čábbodat Gáddeguoras gilddii Vahágis gáiddai fávlái iige gáddái boahtán šat. áhpi, go áhpi, áhpi. Olmmoš gal lea áhpi. Das ii geahči lea. Áhpi/ Sofia Jannok Tänään 10.9. vietetään itsemurhien ehkäisypäivää. Autistien itsemurhakuolleisuus on moninkertaista valtaväestöön nähden. Tutkimustiedon mukaan riskiä lisäävät edelleen myöhäinen tunnistaminen, nais- tai muunsukupuolisuus, oheisdiagnoosit (masennus ja ahdistus ovat selvästi […]
”Autismi ei oikeuta huonoa käytöstä.” -kansanviisaus- ”Selityksen erityisyydelleen saatuaan jotkut heittäytyvät autismiin. Että nyt saankin olla vain niin autistinen kuin olen, ja muiden pitää ymmärtää.”. (HS 3.5.2023) Tällaisia heittoja on lennellyt voikukanhaituvien ja koivunsiementen seassa viime aikoina. Taitaa olla aika pohtia hieman tarkemmin huonon käytöksen käsitettä. Se kun on toivottavasti meillä kaikilla lähtökohtaisesti vältettävien asioiden […]
Silloin kun autisteja ei syytetä tunteettomiksi ja ”robottimaisiksi” johtuen siitä että hiljainen tai epätavanomainen kehonkielemme on erehdytty tulkitsemaan emotionaalisen kapasiteetin puutteeksi, meitä syytetään helposti siitä että olemme jotenkin liikaa. Liian intensiivisiä. Liian keskittyneitä erityismielenkiinnon kohteisiimme. Liian perinpohjaisia. Liian innokkaita puolustamaan sitä mikä on meille tärkeää. Mielipiteemme ovat liian vahvoja, ja olemme ylipäätään jotenkin raskaita. Joskus […]
Takiwatanga*, autistinen todellisuus, on lempeä maailma. Täällä jopa aika on pehmeää. Ajan nuoli tietysti tunnetaan täällä siinä missä neurotyypillisessäkin maailmassa -se syntyy entropiasta. Mutta siltä osin kuin nykyfysiikka sallii variaatiot ajan kokemisessa -eli yllättävänkin paljon- , neurotyypillisessä ja autistisessa aikakokemuksessa vaikuttaa olevan muutama huomionarvoinen ero. Patologisoituneessa kielenkäytössä näitä eroja on perinteisesti kuvattu esimerkiksi ”vaikeudeksi suunnitella […]
Hyvää tarkoittavat neurotyypilliset kertovat usein mielellään empaattisella äänellä, ettei autismia tarvitse hävetä. Minä aina mietin, kenelle he tätä kertovat? Eivät ensisijaisesti ainakaan autisteille. Autistien on nimittäin jo määritelmällisesti hieman vaikea tuntea sen tyyppistä epämääräistä, eksistentiaalista häpeää, joka näyttäisi olevan neurotyypillisessä elämässä tärkeä toimintaa ohjaava motivaatio. Ihmiset, jotka ovat jatkuvasti huolissaan siitä, mitä muut mahtavat heistä […]
Viime viikon blogipostauksessa tulin ohimennen maininneeksi, että aistiherkkyyteen -myös siihen kamalaan, päiväkausiksi sängyn pohjalle kaatavaan versioon- sisältyy hyviäkin puolia. Ruokaherkkyys on vain säännön vahvistava poikkeus. Tällä viikolla pääsemmekin taas palaamaan positiivisempiin tunnelmiin. Muutama vuosi takaperin kävin seikkailemassa Islannissa. Tulivuoritoimintaa! Lintuja! Toinen toistaan kauniimpia vesiputouksia joka mutkan takana! Niin, vesiputouksia. Kaikkihan me tiedämme, mitä ne ovat, […]
Kaikki virtaa, mikään ei pysy paikallaan. Herakleitos Lenkkireittini on pysynyt samana noin viisitoista vuotta. Neurotyypillisten tuttavieni mielestä tämä on jotenkin erikoista. He vihjaavat joskus, että minun pitäisi vaihtaa välillä reittiä jotta en kyllästyisi koko lenkkeilyyn. Autismiin tutustuneet ihmiset puolestaan selittävät tällaista käyttäytymistä mielellään puhumalla turvaa tuottavista kaavamaisista rutiineista. Tässä ajatuksessa saattaa olla hitusen perää, mutta […]