Itsemurhien ehkäisypäivänä
Son lei ábi čábbodat
Gáddeguoras gilddii
Vahágis gáiddai fávlái iige gáddái boahtán šat.
áhpi, go áhpi, áhpi.
Olmmoš gal lea áhpi.
Das ii geahči lea.
Áhpi/ Sofia Jannok
Tänään 10.9. vietetään itsemurhien ehkäisypäivää.
Autistien itsemurhakuolleisuus on moninkertaista valtaväestöön nähden. Tutkimustiedon mukaan riskiä lisäävät edelleen myöhäinen tunnistaminen, nais- tai muunsukupuolisuus, oheisdiagnoosit (masennus ja ahdistus ovat selvästi valtaväestöä yleisempiä kaikissa syrjityissä vähemmistöissä). Ihan sama, miltä ”erityislahjakkuuksien” tai ”supervoimien” lista näyttää- minun ikäiseni keski-ikäisen myöhään tunnistetun naisautistin olennaisin supervoima on hengittäminen. Niin moni kaltaiseni ihminen ei ole selvinnyt näin pitkälle. Ihmiset ovat laajoja kuin meret, mutta maailmalle autistit tuntuvat usein kelpaavan vasta kun meistä on saatu muokattua kuralätäköitä.
Korkeat itsemurhaluvut eivät ole vain jonkinlainen autismin oheisseuraus. Kuuluisa vastaava esimerkki ovat alkuperäiskansat, kuten saamelaiset täällä Suomessa. Autistien tavoin, hekin kohtaavat syrjintää ja voimakasta painetta sulautua valtaväestöön. On paine muuttaa pois kotiseuduilta jolloin verkostot katkeilevat, ennakkoluuloja ja syrjintää. On valtakulttuurin kulttuurinen paine sekä vähemmistöpiirteiden eksotisointia ja niiden hyväksikäyttöä -toki käytännössä hyvin eri tavoilla. Suurta osaa vähemmistöä koskevasta narratiivista tuottaa valtaväestö jonka perimmäisenä tarkoituksena ei ole kauniista puheista huolimatta levittää tietoisuutta vaan tehdä itselleen rahaa.
Sanalla sanoen: jälleen kerran kysymys ei ole yksittäisen vähemmistön erityispiirteisiin liittyvästä ongelmasta vaan yleisemmästä yhteiskunnallisesta syrjivästä rakenteesta. Perimmäinen parannuskeino ei ole yksilöiden korjaaminen vaan yhdenvertaisuuden toteutuminen siten, että yksilön on mahdollista elää vähemmistöidentiteettinsä mukaan ja pysyä silti yhdenvertaisena yhteiskunnan jäsenenä. Tasapäistävän tehokkuuden ja markkina-ajattelun läpitunkemassa kulttuurissa se ei ole ihan helppo tehtävä.
Vähemmistöjen ahdinkoa lisää se, että vaikka apua hakisi, sitä ei välttämättä saa. Jopa valtaväestön edustajilla on vaikeuksia saada apua itsetuhoisiin ajatuksiinsa. Vähemmistöjä taas valtaväestön maailmankuvasta käsin tarjottu ja erityispiirteemme ohittava apu ei yksinkertaisesti auta. Esimerkiksi autistinen psykologia eroaa neurotyypillisestä muutamassa olennaisessa kohdassa. Hädän hetkellä autisti kokee helposti neurotyypilliset myötätunnon ilmaisut ahdistaviksi, tylyiksi ja tungetteleviksi. On kuin apua tarjottaisiin vieraalla kielellä -eikä loppuun ajetulla ole voimia käännösurakkaan, vaikka arjessa kommunikointi valtaväestön kanssa sujuisikin auttavasti.
Tilanteen korjaamiseksi pitäisi mielestäni lähteä liikkeelle muutamasta periaatteessa yksinkertaisesta asiasta. Käytännössä…en pidättele hengitystäni, sillä kuten tavallista, nämä asiat ovat juuri niitä, joita valtaa käyttämään tottunut enemmistö ei millään haluaisi tehdä. Autistiksi tunnistautuminen pitäisi tehdä aikuisille entistä helpommaksi. Se puolestaan edellyttäisi sitä, että valta autismin representaatiosta ja asiantuntijuudesta siirrettäisiin autisteille itselleen. Yhteiskunnan sosiaalisia turvaverkkoja ja sosiaaliturvaa pitäisi vahvistaa, ovathan autistit niitä, jotka tippuvat verkoista ensimmäisinä läpi, tyhjän päälle ja lopulta tyhjyyteen. Perustietojen autismista pitäisi kuulua yleissivistykseen. Syrjinnästä ja eriarvoistamisesta pitäisi tehdä loppu.
Niin kauan kuin nämä isot asiat ovat pielessä, ei yksilöihin kohdistuvilta toimilta voi odottaa ihmeitä. Mutta arjessa olemme tietysti yksilöitä, ja vähän todellista apua on parempi kuin ei apua lainkaan.
Joten niille, jotka kysyvät, miten pitää elämänsä autistit turvassa, lopuksi pari vinkkiä.
-Vastusta (lääketieteessä edelleen suosittua) eugenistista ajattelua. Pyyhi mielestäsi huolellisesti se ajatus, että maailma olisi parempi, jos autismia ja autisteja ei olisi ja että autismi on jotakin ei-toivottavaa, mikä pitäisi ”parantaa” tai ainakin ”lievittää”. Sellaiset ajatukset edustavat mustinta vähemmistövihaa. Enemmistöön kuuluvilla ei ole moraalista oikeutta eikä riittävää tietoa arvostella vähemmistön jäsenten elämää arvottomaksi tai ”kärsimykseksi”, johon vähemmistöpiirteisyyden tuhoaminen on humaani helpotus. On väärin tukea -vastoin vähemmistön jäsenten vastalauseita- tieteellistä tutkimusta tai muuta toimintaa, jonka tavoitteena on hävittää, vähemmistö rodunjalostuksellisilla keinoilla kuten geeniterapialla tai abortoimalla. Jos et usko, että on hyvä, että autiseja syntyy ja elää keskuudessamme, et voi mitenkään olla liittolaisemme. Olet autistien itsetuhoisuutta edistävä voima.
-Pyri näkemään autismi siihen sisältyvän hyvän kautta. Älä painosta ja paineista autistia olemaan toisenlainen. Varmista, että ymmärrät autistia oikein, etkä vain tulkitse. Vältä sekä alaspainamista että erityisihkutusta ja eksotisointia. Jos et ymmärrä jotakin, hyväksy se, että et ymmärrä ja muista, että se kertoo vain sinusta, ei siitä, etteikö mitään ymmärtämisen arvoista ole.
– Sen sijaan että näkisit maskaamisen hyväksytyksi tulemisen edellytyksenä, näe oikeiden ihmisten seura ja monimuotoisuuden hyväksyminen hyväksytyksi tulemisen edellytyksinä.
-Etsi autismista luotettavaa, siis lähinnä autistien itsensä tuottamaa tai vähintään autistien itsensä suosittelemaa, tietoa. Vältä neurotyypilliseksi identifioituvien ”autismitietoisuuden levittäjien”, ”autismiasiantuntijoiden” ja ”autistien puolesta puhujien” tarjoamaa tietoa, elleivät autistit erikseen kerro, että ko. taho on luotettava. Ulkopuolelta käsin tulkintoja tekemällä vaan ei voi saada oikeaa kuvaa siitä, mitä on olla autisti ja mitä autistit tarvitsevat. Ja kyllä: jos kannat vastuuta yhden autistin hyvinvoinnista, sinun ehdottomasti pitäisi tuntea useampi, joilta voit tarvittaessa kysyä tukea ja näkemystä (myös Kaiao voi auttaa).
-Auta autistia löytämään autistiyhteisö. Se helpottaa yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunteita ja kokemusta siitä, ettei kukaan ymmärrä. Kerro elämäsi autistille, että autistiyhteisön ihmisten kanssa ei tarvitse miettiä, onko jostakin soveliasta puhua tai onko jotenkin ”liikaa” jos avautuu siitä mikä mieltä painaa. Esimerkiksi itsetuhoiset ajatukset eivät ole meille tilasto vaan jotakuinkin kaikille tuttuja joko omasta kokemuksesta tai läheisen ystävän kautta. Autistit eivät säiky autistisia kokemuksia.
Autistit kyllä haluavat elää. Tarvitsemme vain maailman, joka antaa siihen tilaa, vapauden, rauhaa ja mahdollisuuden olla oma itsensä. Tasapäistävä enemmistön diktatuuri tuottaa meille pahoinvointia, koska kaikkien ihmisten tapaan olemme pohjimmiltaan loputtomia kuin meret. Ihmisten maailman sijasta me vain avaudumme enimmäkseen Takiwatangan suuntaan. Elämiseen riittävä tila, aika, vapaus ja hyväksyntä ovat tarpeina yleisinhimillisiä, eivät mitenkään ”erityisiä”. Ne eivät saa olla liikaa vaadittu.