Miten kertoa tuttavalleni kohteliaasti, että arvelen hänen olevan autisti?

Sain lukijapalautteena tällaisen kysymyksen, jossa oli ainesta blogipostaukseksi.

Ystäväni/työkaverini/tapaamani ihminen N näyttää olevan ilmiselvä autisti, ja koska itse olen hyötynyt paljon siitä, että sain tietää olevani autisti, mietin voisiko N myös hyötyä tällaisesta tiedosta. Miten voisin tungettelematta ja muutenkin eettisesti ja kunnioittavasti ja asiallisesti ottaa asian esille?

Tämä onkin hyvä kysymys. Autistit ovat prosenteissa mitattavan kokoinen vähemmistö, mutta alidiagnosoinnin takia suuri osa meistä ei tiedä, mitä olemme. Itsensä olettamisesta virheellisesti neurotyypilliseksi seuraa elämään monenlaista rasitusta ja haastetta, sen tiedän omasta kokemuksesta. Olisi kieltämättä hyvä, jos ainakin tutummille ihmisille voisi vain kertoa ajatuksistaan, mutta kuten varmaan kaikki tiedämme, aivan yksinkertainen asia ei ole. Miksi ei?

Aloitetaan ongelman ratkaisu siitä, että laitetaan olennaiset faktat riviin, vaikkapa näin:

  1. Olen niin varma kuin varsinaista tutkimusta tekemättä voi olla siitä, että N on autisti.
  2. Ihan jokainen autisti hyötyy siitä, että tietää neurotyyppinsä. Toisaalta minulla on hyvät perusteet uskoa, että siitä että ei tiedä neurotyyppiään, on ihmiselle pelkkää harmia.
  3. Haluan välttää tungettelemista, käyttäytyä eettisesti ja muutenkin kauniisti ja kunnioittavasti.

1+2+3: koska minulla on erittäin vahva epäilys siitä, että tuttuni on autisti, on oikein (siis eettistä) kertoa asiasta hänelle. Noin periaatteessa. Mutta miten sen tekisi kohdan 3) asettamien suuntaviivojen mukaan, siis kauniisti käyttäytyen ja välttäen tungettelemista?

Autismi on vahvasti stigmatisoitu. Siitä seuraa muun muassa se, että ”Luulisin, että saatat olla autisti”, ei todennäköisesti tule vastaanotetuksi sellaisena neutraalina havaintona joka se monelle meistä jo on, vaan loukkauksena. Useimmat ihmiset luulevat tietävänsä mistä autismissa on kysymys, mutta käsitys koostuu pelkistä ennakkoluuloista ja harhakäsityksistä. He siis eivät tiedä, mitä autismi on. Näin ollen, jos sanon heille sanan ”autismi”, se mitä todennäköisimmin ei assosioidu oikein.

Viestini ei mene perille siinä muodossa kuin haluaisin sen perille toimittaa. Todennäköisemmin käy niin, että jos yritän sanoa ”Sinun neutraali, ja arvolatautumaton neurotyyppisi on autisti. Kerron tämän, koska uskon sinulle olevan tiedosta paljon hyötyä ja iloa. Voit mm. sen avulla etsiä tärkeää tietoa ja löytää ystäviä”, tuttava kuulee jotakin sen tapaista kuin ”Olet mielisairas, kehitysvammainen, raskas ja vaikea ihminen, josta ei ikinä tule mitään”. Eli on hyvin mahdollista, että autismiin liitetyt stigmat tulevat ja pilaavat viestin vaikkemme sanoisi ääneen mitään sen tapaistakaan.

Ratkaisu: Ongelman ydin on siis tiedon puutteessa. Jotta viestimme voisi ymmärtää oikein, on ymmärrettävä, mitä autismi on ja omaksuttava huomattavasti valtavirtanäkemystä ihmisystävällisempi kuva siitä. Tuttua on siis tuettava tähän tiedolliseen asemaan pääsemisessä ennen kuin voimme mennä itse asiaan. Vietä aikaa hänen kanssaan ja ole oma mukava itsesi. Älä mainitse A-sanaa heti.

Vakuuta hänet alkajaisiksi siitä, että olet mukava, täyspäinen aikuinen ihminen (sen ei pitäisi olla hirveän vaikeaa, jos hän tosiaan on autisti). Kerro vähitellen autismipiirteistäsi ja anna hänen oivaltaa, että et ole oman elämäsi Sademies etkä Saganorén vaan ihan poikkeuksellisen mukava ja tolkullinen tyyppi. Jos havaitset hänellä autismityypillisiä haasteita, anna vinkkejä siitä, miten niiden kanssa voisi toimia mainitsematta, että ne ovat nimenomaan autisteilla toimivia ideoita.

Autistit eivät yleensä ole tyhmiä, vaan kun todisteita alkaa olla pinossa tarpeeksi, hän todennäköisesti alkaa miettiä ja ottaa selvää asioista. Vähitellen hän oivaltaa vähitellen itse, omaan tahtiinsa, olevansa lajitoveri.

Oletko kohdannut autismiin liittyviä pulmatilanteita? Kaiao voi auttaa löytämään niihin ratkaisuja. Ota yhteyttä saara.reiman@kaiao.fi, niin katsotaan, miten voin auttaa sinua!