Aistiystävällisiltä uimarannoilta aistiystävälliseen maailmaan

Somessa on hyvää vauhtia lämpenemässä keskustelu siitä, pitäisikö joidenkin uimarantojen olla aistiystävällisiä. Keskustelu lähti käyntiin siitä, että eräs twitteristi heitti ilmoille toiveen lapsivapaista uimarannoista, mutta laajempi aistiystävällisyys nousi pian esille. Moni on kysynyt, miksi juuri lasten tuottamat äänet ovat ongelma? Miksi ei [kova ääni X]

Lyhyt vastaus: No kyllä sekin on ongelma.

Hyvä vastaus: Olemme nyt ison ja tärkeän oivalluksen äärellä: ihmisten maailma on aistiherkälle pahimmillaan aivan mahdoton navigoitava (lähde: kokemus) ja todella kamala. Vähemmän herkällekin se tuottaa arkeen isompia haasteita ympäristöissä, joita ei ole erikseen tehty aistiystävällisiksi. Kaikkia aistiherkkyyden kannalta ongelmallisia ääniä on mahdoton siivota pois. Myöskään ”autistin siedättäminen” ei toimi, siitä yksinkertaisesta syystä että jos se toimisi, henkilö ei olisi autisti vaan neurotyypillinen. Autistiset aivot kieltäytyvät siedättymästä.

Ne vain kärsivät ja kuormittuvat, pahimmillaan niin pahasti että tuloksena on äärimmäinen tuskareaktio: autistinen romahdus, joko meltdown tai shutdown-mallinen. Kuormittuminen voi tapahtua pidemmän ajan kuluessa tai pikavauhtia. Aistiherkkyys on aina hyvin yksilöllistä. Esimerkiksi kuuloherkkyyteen sisältyy useampia alalajeja. Ihmisestä ja olosuhteista riippuen periaatteessa mikä tahansa ääni voi olla ongelma.

Seuraava hyvä kysymys: onko tilanne siis toivoton? No ei todellakaan ole! Vaikka *kaikkien mahdollisten* ärsykkeiden siivoaminen esim. julkisesta tilasta olisi toivoton urakka, ihan niin pitkälle ei tarvitse mennä. Useimmille aistiesteellisen ympäristön muuttamiseen esteettömäksi riittää, että pahimmat triggerit on siivottu. Loppujen aistimusten kanssa voi jo tulla toimeen. Kuormittumisen kertyminen on myös sillä lailla simppeliä, että siihen kontribuoivat aina muutkin aistimukset kuin se viimeinen niitti. Joten jos onnistumme siivoamaan *kaikkien aistien osalta* pahimmat triggerit ja ehkä tuomaan ympäristöön aistihyvinvointia tukevia elementtejä, se auttaa sietämään myös esim. jotakin rasittavaa aistielementtiä, johon on mahdotonta puuttua. Tätä operaatiota varten on ollut jo jonkin aikaa saatavilla aistikartoituslomakkeita.

Niissä on vain yksi isompi ongelma: ne eivät toimi sittenkään kovin hyvin. Miksi? Koska, kuten ketjun alkupäästä toivottavasti selvisi, neurotyypillisten ihmisten on käytännössä mahdotonta hahmottaa elävän elämän ympäristöt aistiherkän ihmisen tavoin. He eivät parhaallakaan yrittämisellä saa kiinni kuin murto-osan ongelmakohdista, ja on olemassa sellaisiakin aistielämyksiä (kuten poikkeava suodattuminen), joista en ole varma, kokevatko nentit niitä milloinkaan. Tähän ongelmaan on kuitenkin olemassa yksinkertainen ratkaisu: laita asialle aistiherkkä ihminen jolla on konsultin kommunikaatio-osaaminen, ja jo alkaa tulla tulosta. Se on Kaiaon Aistikävely-palvelun perusidea kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Neurotyypillisten henkilöiden aistimiskyvyn rajat eivät koske minua. Käyttäessäni hyvää kartoituslomaketta- jollainen Kaiaolla tietysti on, kun ite tein- toimii ja tuottaa tarpeeksi tietoa, jotta ympäristöä voi korjata esteettömäksi ja jopa aistiystävälliseksi. Eikä se ole yleensä edes käytännössä vaikeaa tai kallista! Ongelman ydin on nimenomaan *tiedon* puute, ja siinä Kaiao voi auttaa (tarvittaessa verkostooni toki kuuluu myös aistiystävällisyyteen perehtynyt sisustussuunnittelija). Useimmat autistit ja muut aistiherkät asioivat (tai ainakin haluaisivat asioida) siellä missä kaikki muutkin.

Jos vastuullasi on toimi- tai asiakastiloja, Kaiao voi auttaa niiden tekemisessä saavutettaviksi aistiherkillekin. Mikä parasta, tarvittavat muutokset ovat lähes aina sellaisia, jotka parantavat useimpien muidenkin hyvinvointia ja viihtymistä. Toimialueeni on periaatteessa koko Suomi, mutta koska palvelun toteuttaminen on minulle oikeasti kuormittavaa, työsuojelunäkökohtien kynnyksellä yhteyttä saara.reiman@kaiao.fi, niin katsotaan yhdessä mitä voisimme tehdä ihmisten maailman muuttamiseksi hiukan lempeämmäksi.