Autismipiirrepiilosilla
Termiin ”autismipiirteiden piilottaminen” törmää etenkin naisten autismista puhuttaessa säännöllisesti. Voitaisiin olla törmäämättäkin, sillä termi on monella tapa kehno kuvaus ilmiölle, josta se yrittää kertoa. Ensinnäkin ”piilottamisesta” puhuminen viittaa tahallisuuteen. Yleensä autistisessa maskaamisessa ei ole kyse tahallisuudesta, tai ainakaan aidosta valinnasta. Autismityyppisen erilaisuuden esiintuominen on yhteiskunnassamme sanktioitu paikoitellen hyvinkin vahvasti, mikä tarkoittaa, että maskaamiseen painostetaan, ja että siinä epäonnistumisesta voi koitua hyvinkin ikäviä seurauksia. Usein autistit ohjataan käyttäytymään mahdollisimman neurotyypillisesti jo pienestä pitäen, jolloin he eivät välttämättä edes tiedä, miltä aitous omalla kohdalla näyttäisi. On myös yhä varsin tavallista törmätä sellaiseen ajatukseen, että autisti voi sitä paremmin mitä neurotyypillisempää hänen käyttäytymisensä on ja vastaavasti että henkilöllä on sitä isompia ongelmia, mitä näkyvämpää hänen autisminsa on. Tämä ei ole totta ollenkaan: tietoista tai tiedostamatonta, maskaaminen tapahtuu aina oman hyvinvoinnin kustannuksella ja lisää kuormittumista. Hyvinvoiva autisti ei näytä samalta, käyttäydy tai valitse samoin kuin hyvinvoiva neurotyypillinen.
Toiseksi autismipiirteiden piilottamisesta puhuminen on sillä lailla ongelmallista, että vaikka maskaaminen on ilmiö, jota esiintyy autisteilla, se ei suinkaan ole vain autisteille ominainen ilmiö. Yhteiskunnassamme kaikki syrjityt vähemmistöt pyrkivät -ja heillä on usein intressi pyrkiä- piilottamaan vähemmistöpiirteitään. Meillä on kokonainen sukupolvi saamelaisia, jotka eivät siirtäneet saamen kieltä lastensa äidinkieleksi. Meillä on uskonnollisten vähemmistöjen edustajia, joiden motiivi olla käyttämättä uskonnollisia tunnuksia johtuu syrjinnän ja jopa väkivallan pelosta. Sateenkaarikansan keskuudessa puhutaan sujuvasti kaapissa olemisesta ja kaapista tulemisesta. Käytännössä kaikissa näistä on kysymys samasta asiasta: ei vapaasti valitusta toimintatavasta, vaan vähemmistöpiirteiden esiintuomisen välttämisestä usein hyvin aiheellisen syrjinnän ja jopa väkivallan pelon takia. Sen siijaan, että ihmettelisimme näitä käyttäytymisiä, meidän kannattaisi ehkä kysyä, mikä valtakulttuurissa on vialla, kun sillä on niin suuria vaikeuksia ihmisyyden monimuotoisuuden kanssa? Vastuu tämän hieman epärehellisyydeltä haiskahtavaksi kehystetyn pulman ratkaisemisesta kun ei kuulu syrjityille vähemmistöille. Se ei voi olla se, että jotkut vähemmistön edustajat pakotetaan tienraivaajiksi kohtaamaan se syrjintä ja kaltoinkohtelu joka avoimuudesta maskaaviin vähemmistöihin tottuneessa yhteiskunnassa helposti seuraa ennen kuin arvot muuttuvat. Muutoksen siis täytyy lähteä siitä, että enemmistö kyseenalaistaa sosiaalisten normiensa ahtauden ja lakkaa oikeuttamasta ja ymmärtämästä syrjintää, kiusaamista ja väkivaltaa vetoamalla siihen, miten provosoivia vähemmistöpiirteet näkyessään ovat.
Lopuksi, koska nyky-yhteiskunnassa autismia ymmärretään vielä huonosti etenkin muiden kuin prototyyppisten pienten poikien ja kehitysvammaisten kohdalla, autismipiirteiden piilottamisesta puhuminen on usein tapa kehystää vähemmistöpiirteeksi neurotyypillisten kyvyttömyys tunnistaa autismin ilmenemistä kapeasta prototyypistä poikkeavilla ryhmillä kuten naisilla, ei-valkoisilla ja ei-länsimaisilla ihmisillä. Käytännössä autistille kyllä on mitä suurimmassa määrin ongelma, jos hänen autismiaan ei tunnisteta, mutta hänen vikansa se ei ole, eikä ylipäätään sellainen asia, mihin hän voisi käyttäytymisellään tai rehellisyydellä vaikuttaa. Itse olen saanut kuulla mm. että diagnoosini saamista hankaloitti selvästi se, että en ”pukeudu kuin autisti”, mitä se ikinä tarkoittaakaan. Autistien virallista pukeutumisohjesääntöä ei ole postilaatikossa näkynyt vieläkään, mutta sen voin kertoa, että kun oikeat tutkimukset vihdoin vaivauduttiin tekemään, selvisi etten ole mikään ”rajatapaus” vaan varsin tavallinen ja keskinkertainen autisti, mitä piirteiden moninaisuuteen ja selkeyteen tulee. Myös autismi on monimuotoista -ja niin on hyvä.
Haluaisitko ymmärtää paremmin autismia vähemmistökysymyksenä? Haluaisitko osata käyttää siitä osuvampia termejä? Kaiao auttaa mielellään! Laita viestiä saara.reiman@kaiao.fi, niin aloitetaan!