Aistiystävällisyys: paljon enemmän kuin minimalismia
Yksi aistiystävällisyyteen liitetyistä ennakkoluuloista on, että se tarkoittaa jonkinlaista minimalismia tai karsimista, ja että ympäristö on aistiystävällinen, kun se on mahdollisimman väritön, hajuton ja mitäänsanomaton. Tämä ajatus on varmaankin jotain sukua sille ajatukselle, että minimalismi on maailmantuskan motivoimaa kaiken ilotonta karsimista ehdottomaan minimiin.
Todellisuudessa sekä aistiesteettömyyden että minimalismin lähtökohtana on karsia omaan ympäristöön puolihuomaamatta kertynyt epämääräinen sälä, mikä on häiritsevää, kuormittavaa ja elämää hankaloittavaa. Iloa ja mielihyvää tuottavat asiat puolestaan ovat hyvinkin toivottavia ja niille pyritään tekemään lisää tilaa. Ilon kautta on myös helppo ymmärtää, ettei aistiystävällisyys ole vain autistien ja muiden erityisryhmien juttu, vaan näkökulma, josta kaikki viihtyisyyden tavoittelijat voivat hyötyä.
Esimerkiksi aistiystävällinen asiakastila ei tarkoita autiota ja kliinistä kalseutta, vaan asiakaslähtöisesti mietittyä viihtyisää tilaa, jossa asiakkaalle on annettu mahdollisuuksia säädellä omaa ärsykekuormitustaan. Ehkäpä aistiystävällisyys koetaankin hankalana juuri siksi, ettei sitä voida saavuttaa vain mekaanisesti karsimalla?
Kaavamaista karsimista hankaloittaa sekin ärsykkeiden jännä piirre, että liian reipasotteinen karsiminen saattaa tuottaa uusia ärsykkeitä. Sälästä ja tavarasta tyhjennetty tila alkaakin kaikua ikävästi. Kliinisessä valkeudessa pienetkin tahrat pistävät häiritsevästi silmään. Siinä missä aikaisemmin oli kaikkea liikaa, onkin yhtäkkiä ikävän ankeaa, vaikka viihtyisyyttä ja aistiystävällisyyttä tavoiteltiin.
Koska herkkyystasomme ovat erilaiset, muutostarpeet eivät aina ole ollenkaan ilmeisiä. Vaikka eri aistihaitoista puhutaan erillisinä -esimerkiksi melu- haju- tai tärinähaittoina-, aistimme ympäristöä koko ajan kaikilla aisteilla. Yksinkertaiset kaavat ja peukalosäännöt eivät toimi, kun aistiympäristön ymmärtämisessä olennaista on ymmärtää monimutkaisuutta ja muutosta.
Aistiystävällisyysajattelu lähtee siis sen ymmärtämisestä, että aistiympäristö on kokonaisvaltainen ja monimutkainen paketti, jonka lähestymisessä ollaan vasta alussa sitten kun ilmeisimmät häiriötekijät on listattu. Aisteja kuormittavassa ympäristössä ei välttämättä ole yhtä selkeää haitallista ärsykettä, vaan ympäristö voi olla kokonaisuudessaan kuormittava. Tai sitten voimakkain ärsyke on toivottu: ravintolan makuelämys, konsertin esitys, kosmetologin kosketus. Tälllöin kuormitusta tuottaa ylimääräinen aistihäly joka vie mahdollisuuden keskittyä miellyttävään kokemukseen.
Joskus samat ärsykkeet, jotka ovat auttaneet herättämään asiakkaan huomion, voivat johtaa siihen, ettei asiakas viihdy tilassa niin hyvin kuin toivoisi. Työympäristö, jonka piti ylläpitää optimaalista työvirettä, osoittautuukin kuitenkin stressaavaksi. Aistiystävällisyysajattelun hyödyntämisen tavoitteena onkin löytää tasapaino ja sopiva ärsyketaso. Tämä onnistuu kartoittamalla ympäristö huolellisesti, vähentämällä kuormittavia ärsykkeitä ja tuomalla sinne lisää hyvinvointia tukevia elementtejä.
Aistiystävällisyyden toteuttamisessa pääsee hyvään alkuun myönteisellä asenteella ja aistiymmärryksellä. Aistikokemuksen hahmottaminen oikeassa elämässä on kuitenkin eri asia kuin sen hyväkään teoreettinen ymmärrys. Onneksi meitä ihmisiä on olemassa joka lähtöön. Jotkut meistä ovat luonnostaan aisteiltaan teräviä, ja oppineet kuormittumistaipumuksensa motivoimina sujuvasti havaitsemaan aistiympäristöään analyyttisesti. Tähän perustuu myös Kaiaon aistikävely-palvelu, joka tarjoaa asiakkaalle selkeää tietoa ja tukea oman toimintaympäristön kehittämiseen. Jos olet kiinnostunut siitä, miten työhyvinvointia ja -tehoa voidaan parantaa toimitilojen aistiystävällisyyttä kehittämällä tai haluat parantaa asiakasviihtyvyyttä, ota yhteyttä! saara.reiman@kaiao.fi